Ville Mustonen

Voinko lisätä rauhaa?

Ukrainalaisia on liikkeellä ympäri Eurooppaa sotaa paossa. 19.3.2022 YLE uutisoi jo yli 3 miljoonan ihmisen paenneen Ukrainasta, ja että Suomeen oletetaan tulevan kymmeniä tuhansia.

21.3.2022 Järvenpään kaupunki tiedotti kaupungin varautuvan ottamaan n. 250 ihmistä tilapäismajoitukseen, ja kaupungin palveluja muokattavan vastaamaan palveluntarpeeseen. Mahdollinen majoitus tapahtuu pääasiassa Auertie 9:n tiloissa. Keskittäminen voi olla järkiteko: sotaa paossa olevat ihmiset saavat akuuttia vertaistukea toisistaan, pystyvät käsittelemään kriisiä äidinkielellään, ja perheet / sukulaiset voivat pysyä mahdollisimman paljon yhdessä.
Opetuspalveluissa varaudutaan valmistavien luokkien perustamiseen (ensisijaisesti Saunakallion koulu ja Kartanon koulu). Mm. kaupunginjohtaja Olli Naukkarinen on pitänyt todennäköisenä, että autettavien määrä voi 250:stä kaksin- tai jopa kolminkertaistua vuoden 2022 aikana.

Harva meistä 1900-luvun loppupuolella Suomessa syntyneistä suomalaisista omaa omakohtaista kokemusta sodasta. Moni meistä – itseni mukaan lukien – on pitänyt ns. perinteisen sodan uhkaa epätodennäköisenä. Olen ehkä aikanaan sanonut jotain esim. ”Tuskin elämäni aikana käydään Suomea uhkaavaa sotaa, ellei kybersotaa lasketa”.
Nyt moni meistä – itseni mukaan lukien – on jopa hieman ahdistunut, koska Ukrainaan hyökänneen valtion johtoporras vaikuttaa sen verran arvaamattomalta ja mielivaltaiselta, että ”Tuskin elämäni aikana käydään Suomea uhkaavaa sotaa” -lausahdus ei irtoakaan enää totutun kevyesti.

Ilmassa on paljon kysymyksiä, jännitteitä, ahdistusta, jopa pelkoa ja paniikkia. Siis jopa meillä sotaa kokemattomilla Suomessa syntyneillä suomalaisilla.
Miltähän tuntuu miljoonista sodan uhreista juuri nyt?
Kun Suomeen odotetaan kymmeniä tuhansia ukrainalaisia ja kaupunkimme on antamassa tilapäismajoituksen heistä n. 250, lienee tärkeää ensin kohdata omat ja läheisten tunteet ja tarpeet. Nyt on aika pohtia ääneen, kirjoittaa omia ajatuksiaan, jne.. Saa kipuilla ja pelätä. Anna tuntua. Auttaminen ja vastaanottaminen – ja elämä – on helpompaa, kun on yhteys omiin ajatuksiin, tunteisiin ja tarpeisiin.

Maahanmuutto on yleensä suuria tunteita, näkemyseroja, debattia ja riitojakin aiheuttava aihe.
Järvenpään Vihreät ei suhtaudu maahanmuuttoon millään ”joo tänne vaa kaikki aina, jos joku tarvii mestan missä olla; kuka tahansa, milloin tahansa, mistä tahansa, ja määrillä ei väliä, ku aina jotenkin kaikki järjestyy”. Edustamme hyvinkin avointa ja myönteistä ajatusmaailmaa maahanmuuton suhteen.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että emme käyttäisi minkäänlaista harkintaa tai omaisi minkäänlaista ymmärrystä siitä, mitä vaikutuksia on 20, 100 tai vaikka 250 maahanmuuttajan saapumisella Järvenpäähän – oli kyseessä tilapäinen tai vakituinen majoitus.
Koemme helpotusta, kun Ukrainasta sotaa pakenevia kohtaan on ainakin tähän saakka kuulunut lähinnä vain solidaarisuutta ja empatiaa. Kiitos siitä!

Kriiseissä korostuu yhteenkuuluvuuden kokemuksen ja rakkaudellisuuden tärkeys. Auttamalla ja osoittamalla kykyä rakkaudellisuuteen, kuka tahansa meistä voi luoda ja ylläpitää maailmaa, jossa pyrkimys on luottaa
ihmisyyteen sekä kasvattaa ja jakaa hyvää omassa elämänpiirissään.
Siispä, te auttamishaluiset, jotka mietitte, mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitä voi tehdä… Kukaan ei varmuudella tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Sen on 2020-luku todistanut tylysti.
Ei-tietämisen taito onkin nyt hurjan tärkeä taito – on armollista viisautta kyetä hetkittäin toteamaan vain ”En tiedä”. Kokeilepa tehdä se luottavaisesti hymyillen.
Entä mitä voi tehdä? Tässä ajatuksia, vaihtoehtoja: rakastakaa, kylväkää luottamusta, varjelkaa heikossa asemassa olevia ja pyytäkää apua, kun sitä tarvitsette. Käykää myös rohkeasti läpi, mistä olette kiitollisia, mitä elämästänne uupuu, miltä arki on tuntunut muutamat viime vuodet ja miltä se tuntuu juuri nyt, mikä Suomen ja Euroopan tai koko Maapallon lähitulevaisuudessa mietityttää.

Miten sinä ja läheisesi voitte lisätä maailmaan rauhaa ja rakkautta?
2000-luku on ollut mm. informaatiotulvaa, jatkuvan kasvun ja kehittymisen eetosta, tehokkuuden ja nopeutuvalla tahdilla muuttuvan maailman aikaa.

Sitten korona ja sota.

Nyt on viisautta ja itsestään huolehtimista pysähtyä. Voitko antaa tunteiden tuntua ja ajatusten virrata? Voitko antaa niiden vain tulla ja mennä? Ne ovat tunteita ja ajatuksia, eivät absoluuttinen totuus maailmasta tai edes sinun elämästäsi. Voitko tuntemisen ja ajatusvirran jälkeen käydä niitä läpi, jäsentää niitä, ja siten jäsentää itseäsi? Toivottavasti voit. Tällöin olet osallistunut jo auttamiseen ja rakkaudellisuuteen rakastamalla ja auttamalla itseäsi.

Tilaisin yhden rauhan, kiitos.